
NASA vaihtaa kurssia saadakseen uuden aseman kiertoradalle ennen ISS:n alasajoa
Aika käy vähiin. Viiden vuoden kuluttua muokattu SpaceX Dragon aloittaa manööverin, joka ohjaa Kansainvälisen avaruusaseman hallittuun pudotukseen Tyynenmeren pohjaan. Korvaajaa ei silti ole valmiina, ja Yhdysvallat riskeeraa jäävänsä ilman omaa kiertorata-asemaa ISS:n poistuttua käytöstä, samalla kun Kiinan Tiangong etenee täyttä vauhtia.
NASA on jo kanavoinut 500 miljoonaa dollaria Northrop Grummanin, Blue Originin, Axiom Spacen ja Voyager Spacen asemakehitykseen, mutta mahdollisuudet saada jokin niistä valmiiksi ennen vuotta 2030 ovat vähäiset. Tässä tilanteessa vt. pääjohtaja Sean Duffy on allekirjoittanut määräyksen, joka kääntää koko strategian uusiksi.
Aiemman suunnitelman mukaan yksi tai kaksi voittajaa valittaisiin alkuvuonna 2026 suuriin sopimuksiin täysimittaisten asemien rakentamisesta ja sertifioinnista. Ongelma on rahoitus. NASA arvioi jopa 4 miljardin dollarin vajeen. Liittovaltion budjetti osoittaa vuodelle 2026 vain 272,3 miljoonaa ja seuraaville viidelle vuodelle 2,1 miljardia dollaria, murto-osan tarpeesta.
Nyt virasto siirtyy pienempiin askeliin. Avoin kilpailu valitsee vähintään kaksi, mieluiten kolme kehittäjää. Sertifiointi tulee vasta miehitetyn koelennon jälkeen, ja vähintään neljännes rahoituksesta maksetaan vasta, kun asema osoittaa pystyvänsä majoittamaan neljä henkilöä kuukauden ajan. Pitkäaikainen asumiskelpoisuus ei enää ole pakollinen vaatimus.
Tämä suosii tiimejä, jotka saavat yksinkertaisen mutta toimivan moduulin nopeasti radalle. Yksi ennakkosuosikki on Vast, joka tekee SpaceX:n kanssa Haven-1-asemaa. Se on suunniteltu neljälle astronautille kahden viikon tehtäville ja tukeutuu vahvasti Dragonin järjestelmiin.
Samaan aikaan Axiomin, Blue Originin ja Voyagerin on muokattava kunnianhimoisia hankkeitaan uusiin sääntöihin sopiviksi. Entinen NASA:n ohjelmajohtaja Phil McAlister tiivistää, että vanha malli ei olisi koskaan toiminut, kun taas uusi lähestymistapa antaa kaikille mahdollisuuden ehtiä maaliin vuoteen 2030 mennessä.
Yksi asia on nyt selvä: Yhdysvaltojen tulevaisuus kiertoradalla nojaa vähemmän valtion rahoittamiin megahankkeisiin ja enemmän yksityisen sektorin ketteryyteen, ja voiton vie se, joka siirtää suunnitelmat nopeimmin paperilta laukaisualustalle.