Renault 5: Sähköauto, jossa mennyt ja nykyhetki kohtaavat

Renault 5:n paluu sai alkunsa sattumasta. Renault’n toimitusjohtaja Luca de Meo huomasi eräänä päivänä pölyttyneen pienoismallin unohdetulla hyllyllä suunnitteluosastolla. Siinä missä useimmat johtajat olisivat jättäneet sen rauhaan, de Meo näki siinä Renault’n tulevaisuuden. Näin syntyi ajatus tuoda Renault 5 takaisin – tällä kertaa sähköautona.

Siitä käynnistyi rohkea projekti. Insinöörit, jotka aiemmin yrittivät tehdä Zoesta enemmän kuin pelkän leipäpaahtimen, saivatkin tehtäväkseen yhdistää uuden sähköauton alustan ja valikoiman Renault’n ja Dacian osia. Ajattele Gordon Ramsayta loihtimassa gourmet-aterian jääkaapin jämistä. Lopputuloksena syntyi Renault 5 E-Tech Electric.

Renault kehuu auton nestekykyistä akkua, nopeampaa latausta ja Dacia Dusterista lainattua taka-akselia. Yhtiö haluaa vedota sekä nuoruusvuosiaan kaipaaviin nostalgikkoihin että TikTok-sukupolveen, toivoen retrohenkisen kaupunkiauton hurmaavan molemmat.

Renault painottaa, ettei uusi malli ole vain yksi sähköinen tylsimys muiden joukossa. Se on tyylikäs ja hieman omalaatuinen ranskalainen yritys todistaa, että autoilu voi olla hauskaa, vaikka moottorissa ei enää jylise bensiini.

Alkuperäinen Renault 5 oli aikansa vallankumous: pieni, käytännöllinen ja vastustamaton. Sähköversiolla on isot saappaat täytettävänä. Renault uskoo, että R5 E-Tech Electric pystyy siihen, sillä siihen on pakattu nykyaikaista tekniikkaa ja houkuttelevuutta, jota moni voi vuonna 2025 kaivata enemmän kuin edullista kiinalaista sähköautoa.

Yhdistääkö Renault 5 E-Tech Electric oikeasti vintage-hipsterit ja kaupunkinuorten ekounelmat, vai ratsastaako se vain nostalgialla? Otetaan siitä selvää.

Renault 5 E-Tech Electric näyttää siltä kuin se olisi juuri hypännyt aikakoneesta. Sen siluetti erottuu sumussakin tai vaikka laaman takaa – tunnistat sen heti Renault 5:ksi, mutta kyse ei ole pelkästä kopiosta. Tämä on moderni tulkinta, kuin vanha malli steroideilla. Auto on matala, kompakti ja yllättävän leveä.

Pyöränkaaret viittaavat legendaariseen R5 Turboon ja antavat rallihenkeä, vaikka kisat jäävät ajamatta. Ajovalojen retrohenkiset neliöt vievät suoraan VHS-aikakaudelle, jolloin autoissa oli persoonallisuutta. Takavalot ovat pystyt, punaiset ja viimeistellyt kuin taideteos.

Konepellissä loistaa LED-valaistu numero 5 – se ei ole pelkkä koriste, vaan näyttää akun varaustason. Siinä missä alkuperäisessä oli ilmanottoaukko, tässä on viisi valopalkkia, kukin 20 prosenttia akkua.

Sisällä tulevaisuus kohtaa menneen: kangasverhoilu voisi olla peräisin pariisilaisesta suunnittelutoimistosta tai isoäidin keittiöstä. Yllättäen se toimii.

Leveä kojelauta, jonka vaakasuora hylly muistuttaa klassikko-R5:sta, tarjoaa paikan minttusavukkeille tai kasettisoittimelle – jos sellaisen vielä omistat. Istuimet ovat Turbo-mallin inspiroimat, siivekkeineen, ja tuovat ripauksen rallitunnelmaa arkeen. Pehmeä verhoilu on valmistettu kierrätysmuovipulloista – istut siis käytännössä Spriten päällä.

Iconic Cinq -varustelun kirkas keltainen sisusta erottuu edukseen harmaiden massojen joukosta. Alemmat varustelut ovat käytännöllisempiä, mutta huippumalli kutsuu sisään kuin trendikäs berliiniläiskahvila.

Kaikki yksityiskohdat eivät ole täysin onnistuneita: kojelaudan keinonahka kiiltää kuin joulukinkku, mutta istuimet, ratti ja napit tuntuvat laadukkailta – eivät ehkä Bentley-tasoa, mutta huomattavasti parempia kuin tyypillisessä pikkukaupunkiautossa.

Kaksi selkeää näyttöä – toinen mittaristolle, toinen medialle – ovat suuria ja teräviä. Selkeä ja pelkistetty ulkoasu näyttää olennaiset: nopeus, navigointi (Google Mapsin kautta) ja järkevä käyttölogiikka. Tärkeimmille toiminnoille on fyysiset napit.

Vaihteensiirrin sijaitsee ohjauspyörän pylväässä, eikä siinä ole erillistä park-asentoa. Se on sijoitettu sinne, mistä moni hakee tuulilasinpyyhkimien vipua – totuttelua vaativa yksityiskohta.

Säilytystilaa on maltillisesti. Edessä on mukavasti tilaa, takana riittävästi, ellei matkustajina ole sumopainijoita. Viisi aikuista mahtuu kyytiin, jos yksi tai kaksi osaa muuttua näkymättömäksi. Tavaratila on 326 litraa, enemmän kuin joillakin kilpailijoilla, ja pohjassa on piilotila latauskaapeleille. Reppua sinne ei silti piilota. Etutavaratilaa ei ole, sillä keulassa majailee moottori ja tekniikkaa.

Ajossa Renault 5 tuntuu pieneltä bulldogilta: kompakti, mutta tiukasti kiinni tiessä. Alustan toimivuus yllättää – voisi luulla insinöörien vakuuttaneen verottajalle, etteivät ole lainanneet salaisuuksia F1:stä. Kiihdytyksissä kuuluu vieno vinkuna, joka lupaa enemmän tehoa kuin elektroniikka oikeasti antaa. R5 ei ole Nürburgringin kuningas, mutta kaarteissa se pesee monet kilpailijansa. Kori kallistelee sen verran, että fysiikan lait muistuvat mieleen, mutta ei niin paljon, että hermostuttaisi. Jarrutus tuntuu luontevalta – paremmalta kuin monessa urheiluautossa.

Tämä auto ei liimaa sinua penkkiin, mutta se ei olekaan tarkoitus. Tehokkaammalla mallilla 0–100 km/h sujuu 7,9 sekunnissa – vauhtia riittää arkeen. Kaasu pohjassa meno on tasaista, ilman draamaa. Huippunopeus on 150 km/h.

Moottoritienopeuksissa A-pilareista kuuluu tuulen huminaa, mutta äänentoisto peittää sen tehokkaasti.

Voimalinjoja on kaksi: 120 tai 150 hevosvoimaa, molemmat etuvetoisia. Akku sijaitsee lattian alla, moottori keulassa, ja kaikki muu on järjestetty ranskalaisen leipomon tarkkuudella.

R5:n akku on Ni-NMC-tyyppiä eli nikkeli-mangaani-koboltti. 40 kWh -mallissa on kolme moduulia, 52 kWh -versiossa neljä. Vähemmän moduuleja tarkoittaa helpompaa kokoonpanoa ja huoltoa.

Painoa on 1400–1500 kiloa, mikä on sähköautojen mittakaavassa kevyttä.

52 kWh Comfort Range lupaa 410 kilometriä WLTP-toimintamatkaa, 40 kWh Urban Range noin 300 km. Todellisuus on, kuten aina, vaatimattomampi. Kaupungissa ja lyhyillä matkoilla akku riittää loistavasti. Moottoritiellä 125 km/h nopeudella toimintamatka laskee noin 200 kilometriin. Eco-tila rajoittaa nopeuden 115 km/h:iin, mutta tuo 15–20 prosenttia lisää matkaa. R5 on ennen kaikkea kaupunkiauto.

Lataaminen on yhtä helppoa kuin pizzan tilaaminen. AC-lataus on teholtaan 7–11 kW – ei mullistavaa, mutta riittää yön yli lataukseen. DC-lataus:
- Pieni akku: enintään 80 kW, 10–80 prosenttia noin 30 minuutissa.
- Iso akku: enintään 100 kW, 15–80 prosenttia noin 30 minuutissa.

Lisäominaisuudet:
- Google Maps -navigointi esilämmittää akun ennen latauspisteelle saapumista.
- V2L-tuki mahdollistaa muiden laitteiden käytön (kahvinkeittimestä läppäriin).
- V2G-valmius – tulevaisuudessa voit myydä sähköä naapurillesi.

Perusmallikin on täynnä turvatekniikkaa, jolla Renault päihittää monet kilpailijat. Automaattinen hätäjarrutus edessä ja takana, kaistavahti, liikennemerkkien tunnistus ja kuljettajan vireystilan tunnistus – kaikki vakiona. Huippumallissa on vielä enemmän avustimia, jotka ovat kaupunkiliikenteessä yhä tärkeämpiä.

Iconic-versio pysäköi itsensä. Sinä vain katsot sivusta, kun auto hoitaa homman.

Turvatyynyjä on kuusi – verhot, sivut ja etu – kaikki vakiovarusteena. Keskityyny puuttuu, siksi Euro NCAP antoi neljä tähteä. Vertauskuvallisesti: kakku oli herkullinen, mutta sisään jäi kivenpala.

Lisäksi "My Sense Perso" -ominaisuudella voit säätää, mitkä EU:n pakollisista äänimerkeistä ärsyttävät ja vaimentaa ne kahdella painalluksella. Se on helpompaa kuin useimmilla muilla merkeillä.

Siinä missä alkuperäinen Renault 5 oli 1970- ja 80-lukujen Euroopassa yhtä tuttu näky kuin muoviverhot tai tupakka traktorikuskin taskussa, uusi R5 on enemmänkin nostalgiaa ja tulevaisuutta yhdistävä remix – ei enää arkipäivän pakollinen, vaan valikoitujen herkkua. Vanha R5 oli kuin kylän leipomon leipähylly – aina tarpeen, kaikilla sellainen oli. Uusi on kuin erikoisherkku: ei kaikille, mutta niille, jotka valitsevat sen, se on erityinen.

Silti kyse ei ole pelkästä muistoesineestä. Renault 5 on aidosti terävä ja moderni kaupunkiauto, joka onnistuu olemaan ajan hermolla ilman, että se pilkkaa omaa historiaansa.