SWM G03: Seitsemänpaikkainen SUV alle 18 000 eurolla – Löytö vai vitsi?

Jos joku kertoo ostaneensa upouuden seitsemänpaikkaisen SUV:n alle 18 000 eurolla, ensimmäinen ajatus on helposti: 'Kauanko se pysyi kasassa?' Kyse ei kuitenkaan ole mistään hämärästä pakettiautosta Balkanilta, vaan virallisesti Euroopassa myytävästä SWM G03 -mallista. Tämä auto on ehkä 'eniten autoa vähimmällä rahalla', ellei luksus ole sinulle kuin kirjain sanakirjassa. Ymmärtääkseen, mistä on kyse, kannattaa kurkistaa SWM:n taustaan. Alun perin italialainen moottoripyörämerkki SWM pelastettiin konkurssilta vuonna 2016, kun kiinalainen Shineray-konserni tuli apuun. Suunnittelu tehdään Milanossa, kokoonpano Chongqingissa ja lopputuloksena auto kurvailee Espanjan teillä hintaan, joka saa Dacian jälleenmyyjät hikoilemaan. Moottoripyörät kuuluvat edelleen tarinaan.

G03 on kolmikosta Euroopassa myytävistä SWM-malleista kaikkein yksinkertaisin ja rehellisin. Rehellinen siinä mielessä, ettei se yritä esittää enempää kuin on. Ei premiumia, ei urheilullisuutta, ei tekniikan ihmeitä. Tämä on auto, joka jo ulkoasullaan viestii: 'En hiero selkääsi, mutta kaikki viisi lastasi ja heidän pyöränsä mahtuvat kyytiin – ja polttoainetta jää vielä tankkiin.' Tärkeintä ei ole, miltä lapset näyttävät matkan jälkeen, vaan että heitä on yhä sama määrä kuin lähtiessä.

Kooltaan G03 on suunnilleen Volkswagen Tiguanin luokkaa, mutta kukaan ei kertonut SWM:lle eurooppalaisesta viimeistelystä. Tämä auto näyttää laatikolta. Korkeus yltää 1,83 metriin, joten sisällä istutaan lähes suorassa. Akseliväli on pidempi kuin joissain tila-autoissa, ja lähtöhinta jää alle 18 000 euron seitsemälle istuimelle – kunhan matkustajat eivät ole sumopainijoita.

Hinta onkin tämän tarinan ydin. G03 maksaa vähemmän kuin monen kilpailijan lisävarustepaketti. Etsipä Toyota, Hyundai tai Ford – et löydä seitsemänpaikkaista tähän hintaan. SWM ei ole tuhlannut rahaa erikoisjousituksiin tai 15-tuumaisiin horoskooppinäyttöihin. Mutta onko se edes haitta? Jos tarvitset tilavan, edullisen ja luotettavan kulkupelin ilman digitaalista hovimestaria, G03 tarjoaa juuri sitä.

G03 ei ole paras missään, mutta riittävän hyvä monessa asiassa – ja usein se riittää. Kaikki perheet eivät kaipaa autoa, joka parkkeeraa itsensä tai puhuu kohteliaasti koreaa. Monelle tärkeintä on päästä koko porukalla kouluun ja saada ruokaostokset mahtumaan takakonttiin ilman lisälainaa.

Kun hinta on halvempi kuin monessa sähköpotkulaudassa, kannattaa vilkaista tarkemmin, mitä tämä italialaissuunniteltu ja Kiinassa koottu kulkine pitää sisällään. Onko kyseessä budjetti-ihme vai vain fiksusti naamioitu kompromissi?

G03:n ulkomuoto on kuin viivottimella piirretty. Unohda virtaviivaiset linjat ja orgaaniset muodot – tämä on silkkaa käytännöllisyyttä suorakulmiona. Vähän kuin pelkistetty lipasto: tilava, rehti, vaatimaton ja maksaa kolmanneksen merkkikilpailijoista. Proportionaalisesti auto on korkea, aivan kuin suunnittelupaperilla olisi tila loppunut ja jatkettu ylöspäin. Yllättäen tämä toimii, etenkin nykyisessä kaartuvien kattolinjojen aikakaudessa. G03 seisoo tanakasti ja suoraselkäisesti – kuin laatikko, jonka kuuluukin olla laatikko.

Keulassa nähdään reilu annos kiinalaista rohkeutta. Maski on valtava, lähes grillijuhlien kokoinen. Kennomainen kuviointi ja iso SWM-logo tekevät selväksi, että auto pyrkii huomion keskipisteeksi – ainakin jossain määrin. Ainakin se kääntää katseet pois yksinkertaisesta olemuksesta.

Muotoilussa pilkahtaa myös huumoria. Ajovalot ovat tavalliset halogeenit sinisellä linssillä – toivoen, että joku luulee niitä xenoneiksi. Vähän kuin Lidl-puku Hugo Boss -tarralla – ehkä kaukaa menee läpi. Halpa, mutta iloisesti omalla tyylillään.

Sivulta G03:sta paljastuu klassinen laatikkosiluetti: korkea kori, suorat ikkunat, kattokaiteet, jotka ovat oikeasti alumiiniputkea ja valmiina taakkatelineille – eivät vain koristeena. Ikkunat ovat suuret ja suorat, mikä tekee ohjaamosta lähes kasvihuonemaisen. Korkeudessa G03 päihittää luokassaan lähes kaikki, vain Land Rover Discovery Sport on korkeampi. Yleisolemuksessa on enemmän Toyota Land Cruiseria kuin Kia Sportagea.

Perä on jatkoa suoraviivaisuudelle: pystysuora ja lähes viaton. Suuri takaluukku viestii siitä, että mukaan mahtuu muutakin kuin ostoskassit – oikeat matkatavarat tai isompikin koira. 17-tuumaiset kevytmetallivanteet täyttävät lokasuojat tyylikkäästi ilman, että tarvitsee heti vaihtaa renkaisiin lisää kokoa.

Jos ulkokuori lupaa työjuhtaa, sisusta jatkaa samaa linjaa. Oven avatessa kuuluu vanhan jääkaapin kaltainen kolahdus ja sisällä odottaa: muovia. Paljon muovia. Mutta ei haperoa halpistavaraa, vaan kovaa ja kestävää. Jos joku natisee, se on todennäköisesti lapset.

Viimeistely yllättää hintaluokassaan positiivisesti. Ei kromisia ilmasuuttimia tai valaistuja mukitelineitä, mutta napit toimivat ja ominaisuudet ovat juuri sitä, mitä pitääkin – ilman turhia hienouksia.

Erityisen huomionarvoista näin edullisessa seitsemänpaikkaisessa on istuinjärjestys. Toisen rivin perinteisen penkkirivin sijaan on kaksi erillistä istuinta – ei mitään business-luokkaa, mutta säädettävät ja mukavat. Niitä voi liu’uttaa noin 11 sentin verran, joten tilaa voi jakaa kolmannen rivin kanssa. Kolmas rivi on lähinnä toiveajattelua – kolme turvavyötä, mutta oikeasti kaksi lasta tai yksi aikuinen, joka ei kiitä kyydin jälkeen.

Tavaratila kertoo saman tarinan: 1 564 litraa penkit kaadettuna. Kaikki seitsemän istuinta käytössä? Silloin mukaan mahtuu vain pari ostoskassia. Rattaat? Vain purettuna ja Tetris-taitoja käyttäen. Tämä on valitettavan yleistä pienissä seitsemänpaikkaisissa, eikä SWM sitä peittele.

Edessä on perinteiset analogiset mittarit ja 3,5-tuumainen näyttö – ei digipaneelia eikä animaatioita. Mutta polttoainemittari, mittarilukema ja ovi-ilmoitukset löytyvät. Jos jokin puuttuu, sitä ei oikeasti tarvittu.

Keskikonsolissa on 7-tuumainen kosketusnäyttö. Ei teknologiapalkintoja, mutta toimii: navigointi, peruutuskamera, Android Auto ja Apple CarPlay. Spotify ja Waze toimivat ilman teippivirityksiä. Kalliimmatkin autot voisivat ottaa oppia. Äänentoisto on kuin 90-luvun kasettisoitin – äänenlaatu sumenee kunnolla kovemmalla, kuin Haddaway laulaisi tanskaksi hampaat hukassa.

Ilmastointi on täysin manuaalinen – kiertonuppi, ei digiliukua. Kaikki ikkunat ovat kuitenkin sähköiset, joten takapenkkiläisten ei tarvitse veivata. Ja ekstrana: sähköinen lasikatto.

Istuimet on päällystetty 'eko-nahalla' eli keinonahalla. Näyttää paremmalta kuin halpiskangas ja on helppo pitää puhtaana – loistavaa lapsiperheille ja lemmikkien omistajille.

Kyytiin nouseminen käy helposti. Korkea kori ja isot ovet takaavat, ettei tarvitse akrobaattia – olipa kyseessä isovanhempi tai innokas viisivuotias. Ergonomia on kunnossa: kaikki on käden ulottuvilla, napit isoja ja loogisia. Et tarvitse PowerPointia tai YouTube-ohjetta ilmanvaihtimen käyttöön.

Moottoritilasta ei kannata odottaa ihmeitä. Tarjolla on perinteinen, vapaasti hengittävä 1,5-litrainen bensanelonen, joka tuottaa 110 hevosvoimaa ja 155 Nm vääntöä – ei siis sähköpotkulaudan pelottaja. Jos tämä olisi eläin, se olisi aasi: ei nopea, muttei jätä matkaa kesken. Kiihtyvyys 0–100 km/h on sekuntikellon armoilla – tyhjänä noin 13 sekuntia, mutta täydellä kuormalla enemmänkin kuin eläkeläinen torille menossa: tasaista, mutta rauhallista.

Vaihteistona viisiportainen manuaali. Nykyään yhtä moderni kuin kamerapuhelin, mutta vaihteet menevät pehmeästi – ei vanhan Ladan kalinaa. Matkavauhdissa kierrokset nousevat korkealle ja ohjaamo kuulostaa pölynimurilta täydellä teholla. 130 km/h:ssa kaipaa kuudetta vaihdetta tai taukoa.

Jousitus yllättää pehmeydellään – kaupunkien epätasaisuudet katoavat kuin vesi patjan alla. Kulmissa tämä laatikko kallistelee kuin humalainen karhu, mutta sitä osaa odottaa. Urheilullisuutta ei ole, mutta koulu- ja kauppareissut sujuvat kiireettä.

Ohjaustuntuma? Lähinnä ehdotus kuin keskustelu. Renkaat kyllä kääntyvät, mutta palaute on yhtä henkilökohtaista kuin puhelinpalvelurobotilla. Ei haittaa, jos elämä on 50 km/h vyöhykkeitä, kyläkauppoja ja satunnaista kaupunkiajoa.

Polttoaineen kulutus on hieman yllättävä: virallisesti 7,2 l/100 km, mikä on paljon. Tällä lukemalla odottaisi 180 hevosvoimaa ja nelivetoa, mutta ei. G03 juo reilusti. Kevyellä jalalla pääsee seitsemään litraan, mutta täysi kuorma ja reippaampi ajotapa nostavat kulutuksen helposti 8–9 litraan. Saksan autobaanafaneille kannattaa harkita kaasuvaihtoehtoa.

Kyllä, SWM tarjoaa G03F-kaasuversion joillakin markkinoilla. Sama kone, mutta kulkee kaasulla tai bensalla. Tehot tippuvat vain hevosvoiman verran, mutta polttoainekulut laskevat reilusti. Tavaratilasta katoaa osa kaasusäiliön takia, mutta halvemmat tankkaukset ja matalammat päästöt kompensoivat.

Lisäksi tarjolla on hybridiversio, G03 SuperHybrid. Nissan e-Powerin tapaan kyseessä on sähköauto, jossa bensiini toimii generaattorina. 150 hevosvoimaa, BYD Blade -akut ja lähes äänetön eteneminen. Liikkeellelähtö on pehmeää, ja bensiinimoottori käynnistyy tarvittaessa. Toimintamatkaa luvataan jopa 1 000 km yhdellä tankilla, mutta hinta nousee lähes 29 000 euroon, mikä vie auton eri sarjaan.

Jos G03 olisi urheilujoukkue, turvavarusteet olisivat loukkaantunut vaihtopelaaja. Tässä kohtaa hinta näkyy selvästi. Vaikka ulkoa auto näyttää minitankilta, sisällä ollaan aika karussa kyydissä.

Airbageja on vain kaksi – ei neljää, ei kuutta. Sivuturvatyynyt ja verhot? Unohda. Takarivin matkustajat ovat kolmannen luokan kyydissä. Daciakin tarjoaa kuusi turvatyynyä halvimmissakin malleissaan. G03 tuntuu aikamatkalta vuoteen 2003 eikä hyvässä mielessä.

Turvajärjestelmät rajoittuvat EU:n minimeihin: ABS, luistonesto, ESP ja mäkilähtöavustin – ei mitään ylimääräistä. Jos kaipaat automaattista hätäjarrutusta, kaistavahteja tai mukautuvaa vakionopeudensäädintä, kannattaa katsoa muualle.

Plussana on peruutustutkat ja perusvakionopeudensäädin. Korkea istuma-asento antaa hyvän näkyvyyden liikenteessä. Jos jotain sattuu, iso keula saattaa auttaa pienempiä autoja vastaan, mutta siihen ei kannata luottaa.

Iso kysymysmerkki on se, ettei G03:sta ole Euro NCAP -törmäystestituloksia. Kukaan ei tiedä, miten se selviää törmäyksessä. Se on suurin turvallisuusriski. Jos pidät yllätyksistä, anna mennä – mutta jos perheen turvallisuus on ykkösasia, harkitse tarkkaan.

Toinen realiteetti: SWM on Euroopassa melko tuntematon. Varaosat ja huolto voivat olla haastavampia kuin Volkswagenilla.

SWM G03 on kuin edullinen vaatemerkki: istuu hyvin, pitää lämpimänä eikä riko pankkia. Tärkeintä – se on aidosti seitsemänpaikkainen SUV noin 18 000 eurolla. Eurooppalaisessa autohistoriassa tämä on harvinainen yhdistelmä – hinnan voi luulla olevan painovirhe.

Suurin yllätys on tilan ja hinnan suhde. Saat uuden, ison, seitsemänpaikkaisen auton (ainakin paperilla), jossa on avaimeton käynnistys, Apple CarPlay, lasikatto ja nahkajäljitelmäistuimet. Vähän kuin ostaisi budjettiläppärin, joka kuitenkin pyörittää kuvankäsittelyä – hitaasti, mutta varmasti.

SWM G03 sopii niille, jotka tietävät mitä haluavat: paljon tilaa, pieni hinta, ei ylimääräistä. Se on hintalappu pyörillä. Verrattuna Dacia Joggeriin: turvallisuus jää jälkeen, mutta pääntilaa on enemmän, istuinratkaisu on erilainen ja hinta vieläkin matalampi.

Kaikki ei tietenkään ole ruusuista. Vain kaksi turvatyynyä ja turvallisuusvarustelista, joka on lyhyempi kuin joulukaupan aukioloajat, herättävät kysymyksiä. Vanheneminen? Jälleenmyyntiarvo? Muistaako kukaan SWM:n nimen viiden vuoden päästä saati osaa lausua sitä?

Toisaalta SWM G03 voi olla monelle ensimmäinen auto – ensimmäinen seitsemänpaikkainen, ensimmäinen omistus ilman leasinghuolia. Tämä ei ole statussymboli, vaan ratkaisua etsiville. Iso tila ja pieni hinta – se resepti on toiminut vuosikymmeniä, vain eri nimillä.

Hauskana yksityiskohtana: G03:ssa istuin maksaa alle 2 600 euroa kappale. Halvempi kuin monen viikon lomamatka, mutta tämä reissu kestää paljon pidempään.

Yhteenvetona SWM G03 on kuin kelpo tölkkiolut: ei samppanjaa, mutta sammuttaa janon. Ei se voita kiihdytyskisoja tai laboratoriotestejä, mutta hoitaa homman. Jos haluat auton, joka ei esitä, vaan vain on; jos tila merkitsee enemmän kuin tunnelmavalaistus; ja jos rahasi haluat nähdä konkreettisesti, katso SWM G03:n suuntaan. Jos Euroopan automarkkinoilla vielä on aito löytö, se on tämä kulmikas, kahden turvatyynyn, seitsemän istuimen kiinalais-italialainen outolintu.