Porsche Carrera GT 25 vuotta: Ikoni, jota Porsche ei osannut odottaa

Parikymmentäviisi vuotta sitten Porsche esitteli Pariisissa prototyypin, jonka oli tarkoitus valloittaa Le Mans, mutta joka päätyikin varakkaiden keräilijöiden talleihin. Carrera GT:n tarina jäi lyhyeksi mutta loistokkaaksi – enemmän legenda kuin käyttöauto, ja ehkä juuri se oli tarkoituskin.

1990-luvun lopulla Porsche haaveili paluusta Le Mansin voittajaksi, mutta politiikka, budjettirajoitukset ja yhtiön strategian muutos hautasivat LMP2000-hankkeen ennen kuin se ehti radalle. Prototyypin korkeakierroksinen V10-moottori oli kuitenkin liian ainutlaatuinen hylättäväksi, joten siitä tuli Carrera GT:n sydän. Kun kestävyysajon vaatimukset eivät enää rajoittaneet suunnittelua, moottori valjastettiin luksusmarkkinoille, jotka janosivat uusia julisteautoja.

612 hevosvoimaa, 330 km/h huippunopeus ja kuusivaihteinen manuaali yhdistettynä hiilikuitukeraamisiin jarruihin lupasivat puhdasta mekaanista hurmaa. Todellisuus oli karumpi: Carrera GT sai nopeasti maineen aikakautensa vaativimpana ja armottomimpana superautona. Walter Röhrl teki parhaansa kesyttääkseen auton maantielle, mutta harva omistaja käytti sitä muuhun kuin näytteillepanoon.

Teknisesti auto oli taidonnäyte: hiilikuitumonokokki, magnesium- ja kevlarosat sekä suoraan moottoriurheilusta lainatut aerodynamiikkaelementit. Silti auton todellinen merkitys oli symbolinen. Se edusti Porschen siirtymävaihetta ja toimi ponnahduslautana 918 Spyderille, samalla vahvistaen brändin mainetta valmistajana, joka pystyy halutessaan rakentamaan jotakin täysin poikkeuksellista. Yhteensä valmistettiin vain 1 270 kappaletta.

Neljännesvuosisata myöhemmin Porsche muistelee Carrera GT:tä, sillä mikään nykyvalikoimassa ei korvaa sitä. Autosta on tullut aikakautensa ylenpalttisuuden ja perinteisen insinööritaidon muistomerkki – kone, joka maksoi aikanaan lähes puoli miljoonaa euroa ja on nyt keräilijöiden himoitsema kultakimpale huutokaupoissa.