Miksi Eurooppa rakastaa harmaata?

Harmaa on selvä ykkönen Euroopan automarkkinoilla: yli neljännes asiakkaista valitsee sen. Valkoinen seuraa 22 prosentin osuudella ja musta on heti perässä 18 prosentilla. Suosituin "oikea" väri on sininen, mutta senkin osuus jää vaatimattomaan 12 prosenttiin. Punainen, vihreä, keltainen ja oranssi jäävät vielä kauemmas taakse. Syynä ei ole niinkään väritön maku vaan kylmä talousajattelu: neutraalit sävyt säilyttävät arvonsa paremmin ja ovat helpommin myytävissä käytettyinä.

Kaikki eivät kuitenkaan seuraa tätä yksiväristä linjaa. Tunnetta herättävien mallien, kuten Fiat 500:n ja uuden Renault 5:n ostajat suosivat kirkkaampia sävyjä, ja keltaista, kultaa sekä punaista näkyy katukuvassa. Siirryttäessä käytännöllisempiin vaihtoehtoihin, kuten Renault Clioon, värit kuitenkin katoavat nopeasti. Suurin osa asiakkaista palaa jälleen harmaan, mustan tai valkoisen turvalliseen syliin, vaikka esitteissä vilisee väriloistoa.

Sama ilmiö toistuu auton sisätiloissa. Saksalaiset ja brittiläiset ostajat maksavat mielellään 500–1000 euroa lisähintaa nahkaverhoilusta, kun taas Etelä-Euroopassa säästäväisyys voittaa. Italiassa ja Espanjassa jopa 75–85 prosenttia asiakkaista tyytyy edullisiin kangasistuimiin.

BASF:n väriasintuntijat vahvistivat alkuvuodesta, että yksivärisyys hallitsee yhä markkinoita. He kuitenkin huomasivat myös pienen muutoksen: rohkeampien sävyjen kysyntä kasvaa hitaasti mutta varmasti.

Lopputuloksena on eurooppalainen automarkkina, jossa harmaa dominoi maisemaa. Vain harvat pienet ja persoonalliset mallit tuovat väriä katukuvaan, kun niiden ostajat haluavat pitää värivallankumouksen hengissä.