Volkswagenin Transporter-kuolema: Kolmen näytöksen farssi
Tässä on tarina siitä, miten maailman legendaarisin pakettiauto rakennetaan ja sitten vuosien ajan järjestelmällisesti puretaan, samalla kun puhutaan "strategisesta innovaatiosta". Volkswagen Transporter ei kuollut räjähdykseen, vaan masentavaan muovinkirskahdukseen, kun Wolfsburgissa vihdoin huomattiin, ettei Excelin kulmat enää täsmänneet todellisuuteen.
Tässä tiivistelmä tragikomediasta nimeltä "Näin kadotat identiteettisi".
Näytös I: Menestyksen varjossa nukkuminen (T5:n ja T6:n ikuinen elämä)
Kaikki alkoi loistavasti. Kun T4 esiteltiin vuonna 1990, se oli vallankumous. Moottori edessä, etuveto: puristit huusivat pyhäinhäväistystä, mutta rakentajat ja surffarit itkivät ilosta. Yhtäkkiä heillä oli pakettiauto, joka ei yrittänyt karata tieltä jokaisessa mutkassa ja jonka takaosassa oli valtava, tyhjä kuutio.
Tämän menestyksen siivittämänä VW vaipui mukavuusalueelle, joka kesti pidempään kuin keskiverto avioliitto. T5 (2003) oli hieno kehitysaskel. Sitten tapahtui jotain outoa. Uuden alustan sijaan VW päätti, että "kyllä tämä kelpaa", ja T6 (2015) ei oikeastaan ollut uusi malli. Se oli mestarillinen kasvojenkohotus – kuin laittaisi isoäidille uudet silmälasit ja väittäisi hänen olevan somevaikuttaja. Ja uskomatonta kyllä, se toimi! Ihmiset maksoivat T6:sta huimia summia, koska se oli "Transporter". Brändi piti arvonsa paremmin kuin kulta.
Kunnes eräänä päivänä huomattiin, että maailma oli mennyt eteenpäin ja VW istui edelleen vuoden 2003 raudalla.
Näytös II: Sähkötoivottomuus ja Deutsche Postin nöyryytys
Kun CO2-sääntely alkoi kolkutella ovea, Wolfsburgissa iski paniikki. VW:llä ei ollut sähköpakua. Ratkaisu? Soitettiin virityspaja ABT:lle ja pyydettiin kyhäämään jotain kasaan. Lopputulos? e-Transporter, jossa oli 32,5 kWh akku (suurin piirtein kuin nykyaikaisessa sähköpotkulaudassa) ja toimintamatka, joka loppui ennen kuin pääsit kaupungin rajalle. Hinta taas oli sellainen, että ostajan piti olla joko sitoutunut masokisti tai erittäin varakas ympäristöaktivisti.
Tämän jahkailun aikana tapahtui historiallinen nolo tapaus, josta Wolfsburgissa ei edelleenkään puhuta ääneen: Deutsche Post pyysi vuosia VW:tä rakentamaan heille sähköpakettiauton. VW lähetti vain kiiltokuvia tulevaisuudesta, kunnes postimiehet saivat tarpeekseen. He ostivat startupin nimeltä StreetScooter ja rakensivat itse omat autonsa. Se oli merkki: kuningas oli alasti, eikä osannut edes käyttää ompelukonetta.
Näytös III: T7 – identiteettikriisi pyörillä
Sitten päästiin siihen pisteeseen, jossa markkinointiosasto päätti tehdä jotain, mihin edes villeimmät käsikirjoittajat eivät uskaltaisi: yksi auto jaettiin kolmeksi ja kaikille annettiin lähes sama nimi.
• T7 Multivan: Rakennettu henkilöauton (MQB) alustalle. Lopputulos? Kuljettaja istuu keskellä autoa, keula on yhtä pitkä kuin Pinokkion nenä valheen jälkeen ja tavaratila 20 cm lyhyempi. Tämä on tila-auto, ei Transporter. Perheisät ovat hämmentyneitä, rakentajat nauravat katketakseen.
• ID. Buzz: Nostalginen designhelmi, jonka hinta vastaa pientä lentokonetta, mutta tavaratila jää T4:n jalkoihin. Tämä on auto niille, jotka haluavat näyttää hyvältä Instagramissa, ei niille, joiden pitää kuljettaa kipsilevyjä.
• Uusi "Transporter" (by Ford): Ja tässä kakun koriste. Koska VW:llä ei ollut intoa kehittää uutta työjuhtaa, käteltiin Fordia. Uusi Transporter on oikeasti Ford Transit Custom, johon on liimattu VW:n logo.
Kuvittele saksalainen insinööri selittämässä, miksi Turkissa valmistettu Ford-alustainen auto edustaa "aitoa saksalaista laatua". Takaa katsottuna näet Fordin akselin. Sisällä Fordin napit. Mutta maksat silti Volkswagen-lisähinnan.
Verho laskeutuu.
Missä nyt mennään?
Tulos on selvä. Jälleenmyyjät hukkuvat varastoon, jota kukaan ei halua. Kiinalaiset valmistajat (kuten Maxus ja BYD) kävelevät ovesta sisään ja tarjoavat halvempia ja rehellisempiä sähkötyökaluja. VW vastaa epätoivoisilla 40 prosentin alennuksilla, mikä romuttaa jälleenmyyntiarvot ja muuttaa entisen sijoituksen kalliiksi muovikasaksi.
Transporter ei kuollut siksi, että se olisi ollut huono auto. Se kuoli, koska siitä lakkasi olemasta se, mikä piti sen hengissä: universaali työkalu. Tilalle saatiin kolme puolivillaista ratkaisua, joista mikään ei oikeasti täytä tehtäväänsä.
Yhteenveto: Volkswagen tappoi Transporterin yrittämällä miellyttää kaikkia – osakkeenomistajia, Brysselin virkamiehiä ja design-faneja – ja unohti samalla sen, jolla on jakoavain tai surffilauta kädessä.
