Volkswagenin pakettiautoperhe hajoaa: Transporterin perintö hukassa
Volkswagenin entinen pakettiautojen kuningas on ajautunut tilanteeseen, jossa legendaarinen Transporter on menettänyt sekä identiteettinsä että kilpailukykynsä. Vuosien viivästykset, alustojen sekamelska ja strateginen lamaannus ovat ajaneet VW:n hyötyajoneuvot nurkkaan, jossa myynti nojaa alennuksiin ja mallinimet hämmentävät enemmän kuin selventävät.
Transporter oli vuosikymmenten ajan saksalaisen pakettiautokulttuurin selkäranka – työjuhta, perhekuljetin ja retkeilyikoni samassa paketissa. Todellinen käännekohta nähtiin vuonna 1990, kun T4 siirsi moottorin eteen ja otti käyttöön erillisjousitetun taka-akselin. T4 ja myöhemmin T5 rakensivat menestysaallon, joka piti mallin kilpailukykyisenä lähes kaksikymmentä vuotta.
2010-luvun puolivälissä VW missasi ratkaisevan hetken. Uuden sukupolven sijaan T5:stä tehtiin perusteellinen kasvojenkohotus, nimettiin T6:ksi ja myytiin vanhaa tekniikkaa hyvällä katteella. Sähkö- ja hybridivoimalinjojen kehitys siirrettiin hamaan tulevaisuuteen, vaikka markkina ja viranomaiset vaativat päinvastaista. Sähkö-Transporter kyhättiin kasaan ABT:n kanssa, mutta 32,5 kWh akku, yli 17 sekunnin kiihtyvyys 0–100 km/h ja yli 20 000 euroa kalliimpi hinta kuin perusmallissa eivät vakuuttaneet ketään.
Todellinen isku tuli, kun Volkswagen sivuutti Deutsche Postin pitkäaikaisen pyynnön sähköpakettiautosta. Posti rakensi omansa. VW menetti tärkeän kumppanin ja Transporterin maine sai kolauksen.
Kun T5:n ja T6:n seuraajaa lopulta alettiin suunnitella, syntyi sekasorto. MQB-pohjainen T7 siirsi kuljettajaa 20 senttiä taaksepäin, heikensi tavaraversioiden käytännöllisyyttä ja muutti auton käytännössä uudeksi Sharaniksi, ei Transporterin perilliseksi. Hinnat nousivat, tilat pienenivät ja pettymys oli taattu. VW piti vanhan T6:n tuotannossa vuoteen 2024 asti – sama perusmalli sinnitteli markkinoilla 21 vuotta.
Sähköinen ID Buzz oli tarkoitettu uudeksi aluksi. Todellisuudessa korkea istuma-asento, pienentynyt tavaratila ja suolainen lähtöhinta tekivät siitä marginaalituotteen. Myöhemmin esitelty halvempi, pienemmällä akulla varustettu versio tuntui enemmän paniikkiratkaisulta kuin onnistuneelta strategialta.
Pahin identiteettikriisi syntyi Ford-yhteistyöstä. Volkswagenin keskikokoinen pakettiauto on nyt käytännössä Ford Transit, joka myydään T7-nimellä. Samaan aikaan tarjolla on T7 Multivan sekä aiempi MQB-pohjainen T7 – kaikki samaa nimeä, mutta eri tekniikkaa. Tuotanto siirtyi Turkkiin, ulkonäössä on selvä Ford-leima eikä hinta ole kilpailuvaltti. Ostaja saa saman auton halvemmalla valitsemalla Fordin.
Tuloksena on kolmen mallin sekasotku, joista mikään ei miellytä Transporter-faneja tai yritysasiakkaita. VW on sidottu Fordin tuotantomääriin, myynti laahaa ja varastot paisuvat. Ratkaisuna on epätoivoinen alennuskampanja – pakettiautoja myydään jopa 40 prosentin alennuksella sekä yrityksille että yksityisille, jotta varastot saadaan liikkeelle.
Volkswagenin aiemmin esimerkillinen hyötyajoneuvopuoli on nyt oppikirjaesimerkki siitä, miten brändi voi menettää identiteettinsä lyhytnäköisillä päätöksillä. Kilpailijat eivät nuku, ja kiinalaiset tuovat markkinoille halvempia ja tilavampia pakettiautoja. Ellei VW muuta kurssiaan nopeasti, Transporter-nimi jää pian elämään vain nostalgisena muistona – ei enää elävänä tuoteperheenä.
