Seitsemän vuosikymmentä Peugeot 403: Ruostunut kaunotar, joka hurmasi jopa Columbon

Tänään tulee kuluneeksi 70 vuotta Peugeot 403:n ensiesittelystä. Tämä etappi palauttaa mieleen ajan, jolloin autonvalmistajat todella loivat uutta ja hyödyllistä – kauan ennen nykyajan kiiltävää markkinointia. Pininfarinan muotoilema ranskalainen keskiluokan malli ei ollut vain tyylikäs koriste, vaan todellinen edelläkävijä. Peugeot 403 esiteltiin 20. huhtikuuta 1955 Pariisin Palais de Chaillot’ssa ja oli sodanjälkeisen 400-sarjan ensimmäinen tulokas. Ulkoa vaatimaton, sisältä järkevä: siihen tuotiin kallistettavat ja nostettavat istuimet, jotka sai tarvittaessa muutettua jopa vuoteeksi. 1950-luvulla tällaiset ratkaisut tuntuivat yhtä futuristisilta kuin nykypäivän älytoiminnot, mutta olivat täysin mekaanisia ja toimivat moitteetta. Moottoritilassa työskenteli 1,5-litrainen bensiinimoottori, joka tuotti 58 hevosvoimaa – riittävästi aikansa kuljettajalle ja 125 km/h huippunopeudella pärjäsi niin kaupungissa kuin maantielläkin. Vuonna 1958 mallisto laajeni diesel-versioon, joka oli ensimmäinen laatuaan eurooppalaisessa sedanissa. 1,8-litrainen Indenor-diesel tarjosi 48 hevosvoimaa ja 105 km/h – ei urheiluauto, mutta luotettava ja kestävä. Peugeot 403 oli paljon enemmän kuin vain ”yksi ranskalaisista”. Sitä valmistettiin 13 maassa viidellä mantereella, Uruguayssa, Filippiineillä, Nigeriassa – kansainvälinen jalanjälki, josta moni nykyauto vain haaveilee. Monipuolisuus näkyi myös korimalleissa: sedan, farmari, pakettiauto ja pick-up. Viimeinen niistä saavutti Afrikassa vankan maineen kestävyytensä ja helpon huollettavuutensa ansiosta. Silti 403 jäi ihmisten mieleen ennen kaikkea Los Angelesin rähjäisen etsivän, Peter Falkin esittämän Columbon, kuluneena Peugeot 403 Cabriolet’na. Falk teki autosta kulttikohteen, ei tyylin vaan juuri sen väsyneen, ruosteisen ja elämää nähneen olemuksen ansiosta. On ironista, että Pininfarinan luomasta autosta tuli legenda nimenomaan siksi, miltä se näytti hylättynä autotallin taakse. Myös elokuvissa 403 näkyi: Godardin À bout de souffle (1961) ja myöhemmin Monsieur Ibrahim (2003) käyttivät sitä ajan hengen kuvastajana. 403 ei ollut koriste, vaan väline, joka tallensi aikakautensa rytmin. Jos siis joskus näet vanhan 403:n kadulla, katso pintaa syvemmälle. Edessäsi on harvinainen aikansa tuote: käytännöllinen, kekseliäs ja arvokkaasti aikaa kestänyt – vaikka nykykriteerein se muistuttaisikin pelastettua romutaideteosta.