Chevrolet Corvette ZR1 on virallisesti liian nopea sääntöihin
Chevrolet Corvette on ajautunut tilanteeseen, jossa puhdas insinöörityö törmää byrokratiaan. Uusi Corvette ZR1 ei ole vain nopea, vaan se on virallisesti liian vikkelä monille kiihdytysradoille ilman lisäturvavarusteita. NHRA:n sääntöjen mukaan tietyt aika ja nopeusrajat ylittävä auto vaatii muun muassa turvakaaret, laskuvarjon ja kuljettajalle kilpailulisenssin.
National Hot Rod Associationin sääntökirja törmäsi 1064 hevosvoimaan, ja lopputulos on lievästi ironinen. Yksi maailman kyvykkäimmistä sarjatuotantoautoista sai käytännössä kilpailukiellon jo ennen kuin ensimmäinen asiakas ehti lähtöviivalle.
Fysiikka vastaan sääntökirja
General Motorsin insinöörit veivät 5,5-litraisen tuplaturboahdetun LT7 V8:n niin pitkälle, että lukemat saavat jopa Ferrarin ja McLarenin omistajat liikahtamaan levottomasti penkeissään.
LT7 tuottaa 1064 hevosvoimaa ja 1123 Nm vääntöä. Corvette ZR1 kulkee varttimailin, 402 metriä, alle 9,7 sekunnissa ja ylittää maaliviivan yli 240 km/h nopeudella.
Juuri tästä ongelma alkaa. NHRA:n sääntöjen mukaan jokainen auto, joka ajaa varttimailin alle 10 sekunnissa tai ylittää 217 km/h, tarvitsee lisäturvavarusteita. Listalla ovat turvakaaret, laskuvarjo ja kuljettajalle kilpailulisenssi.
Toisin kuin hybridivoimainen Corvette E Ray, ZR1 luottaa pelkkään polttomoottorivoimaan. Se tekee siitä Yhdysvalloissa koskaan rakennetun tehokkaimman sarjatuotantoisen V8:n.
NHRA:n sääntökirjalla on syynsä. Tavallinen turvavyö ja turvatyyny eivät juuri suojaa kuljettajaa, jos 1,7 tonnin laite osuu betonivalliin yli 240 km/h nopeudella. Tietyssä mielessä ZR1 on oman insinööriosaamisensa uhri.
General Motorsin strateginen viesti
General Motors ei rakentanut ZR1:tä vain kiihdytysratojen hallintaan. Mark Reussille ja hänen tiimilleen auto on strateginen kannanotto, joka on suunnattu suoraan Euroopan superautohuipulle.
Viesti on yksinkertainen. GM pystyy rakentamaan eksoottisen keskimoottorisen hirviön, joka kykenee haastamaan Maranellon tai Wokingin koneet murto-osalla niiden hinnasta.
Tämä synnyttää silti erikoisen paradoksin. Useimmat ZR1:n omistajat eivät koskaan asenna uuteen autoonsa teräksisiä turvakaaria. Sellainen rauta pilaa sisustan ja tekee arkiajosta selvästi epämukavampaa.
Seurauksena on outo tilanne. Voit ostaa auton, joka kykenee ennätykselliseen suorituskykyyn, mutta virallisessa tapahtumassa saatat joutua nostamaan kaasua, jotta sinua ei pyydetä poistumaan radalta. Se muistuttaa olympiauimaria, jota käsketään kilpailemaan kädet selän takana, ettei muu joukko tuntisi itseään noloksi.
Brutaali suorituskyky kohtaa arjen rajat
Tavallisilla teillä, etenkin meidän kaltaisissamme ilmastoissa, yli 1000 hevosvoimaa takapyörille voi tuntua vähemmän liikkumiselta ja enemmän jatkokurssilta adrenaliinin hallintaan.
ZR1 ei silti rajoitu suoran viivan teatteriin. Säädettävän jousituksen ja merkittävän aerodynaamisen downforcen ansiosta sen pitäisi tuntua yhtä luontevalta myös radalla, jossa NHRA:n varttimailirajoitukset eivät päde.
Hinta asettaa sen myös selvästi viikonloppulelujen luokkaan. Kun Yhdysvaltain perushinta kohtaa Euroopan verot ja tuontikulut, Corvette ZR1 ylittää tällä puolella Atlanttia todennäköisesti 250 000 euroa.
Autolle, joka rikkoo sääntökirjan jo ennen kuin se ehtii radalle, se tuntuu lähes sopivalta.
